Vartiainen ainoa ehdokas yliopiston rehtoriksi
Joensuun yliopiston rehtorin valitseminen ei tule olemaan vaikeaa maaliskuussa kokoontuvalle vaalikollegiolle. Rehtorin virkaan on ainoana ilmoittanut suostumuksensa Perttu Vartiainen. Hakemuksia ei hallintojohtajan mukaan tullut muita. Tämä siitäkin huolimatta, että yliopisto raotti porttiaan ja laittoi viran avoimeen hakuun ensimmäistä kertaa historiassaan.
Rehtorin virkaan haettiin ihmisiä muun muassa Karjalaisessa ilmoittamalla. Vaatimukset virkaan ovat tietenkin tiukat. Vaaditaan tohtorin tutkinto, professuuri ja käytännössä osoitetut johtamistaidot. Jos ajatellaan, että Karjalaisen levikki on reilut 47 000, niin on silti todennäköistä, että joku nämä vaatimukset täyttävä on ilmoituksen huomannut. Sekään selitys ei tunnu riittävältä, että yliopisto elää nyt vaikeita ja monimutkaisia muutosaikoja, jonka vuoksi rehtorin vaihtuminen olisi aiheuttanut ongelmia. En voi myöskään uskoa, että kaikki olisivat täysin samaa mieltä Vartiaisen kanssa siitä, kuinka yliopistoa tulisi johtaa ja kehittää.
Virka oli julkisessa, avoimessa haussa, joten olisi voinut odottaa, että hakemuksia olisi tullut edes toinen. Asiasta olisi voinut syntyä hedelmällinen julkinen keskustelu. Onko yliopiston taholta jotenkin epävirallisesti rohkaistu olemaan hakematta?
Yliopiston rehtorin virka on korkea virka ja rehtorin valinnalla on kauaskantoisia vaikutuksia. Tulevan yliopistolain uudistuksen myötä 1.8.2008 alkava rehtorin virkakausi voi jäädä lyhyeksi, mutta nyt käyty valintaprosessi ei vala uskoa seuraavankaan prosessin uskottavuuteen. Statukseltaan yliopiston rehtorit ovat korkean tason johtajia, luultavasti isompia kihoja kuin maakuntajohtajat. Siksi olisi suonut, että vaalikollegiolla olisi ollut vaihtoehtoja joiden joukosta valita. Nyt saatiin varmistettua, että vene ei keiku. Hiukan kärjistäen sanottuna näyttää siltä, että rehtorin viran laittaminen avoimeen hakuun oli muodollisuus. Yliopisto koki olevansa pakotettu tekemään tämän myönnytyksen saamansa kritiikin vuoksi, mutta päätös tulevasta rehtorista oli luultavasti selvä alusta asti. Mieleen tulee lähinnä itänaapurissamme harjoitettu "autoritaarinen demokratia". Demokratia sallitaan kansanhuvina, mutta tärkeitä päätöksiä sen ei anneta vaarantaa. Rehtorin virka laitettiin avoimeen hakuun vain ulkoisen paineen vuoksi - muut yliopistot ovat alkaneet omaksua käytäntöä.
Tiedotuspolitiikka näyttää yliopistolla olevan hiukan outoa laajemminkin. Harva esimerkiksi tietää, että Joensuun yliopistossa on opintopsykologi. Yliopiston strategiana asiassa on ollut vain sisäinen tiedotus ja sekin on ollut vähäistä. Asian voi ymmärtää sikäli, että palvelu on tarkoitettu yliopistolaisille, mutta lukevatko kaikki opiskelijat intraa? Opiskelija, jonka opinnot ovat kriisissä ja joka tarvitsee opintopsykologin palveluja ei välttämättä seuraa kovin tarkkaan yliopiston nettisivuja ja intranettiä. Jos palvelusta ei tiedä, ei sitä moni osaa lähteä etsimään.
Joensuun yliopiston rehtorin valitseminen ei tule olemaan vaikeaa maaliskuussa kokoontuvalle vaalikollegiolle. Rehtorin virkaan on ainoana ilmoittanut suostumuksensa Perttu Vartiainen. Hakemuksia ei hallintojohtajan mukaan tullut muita. Tämä siitäkin huolimatta, että yliopisto raotti porttiaan ja laittoi viran avoimeen hakuun ensimmäistä kertaa historiassaan.
Rehtorin virkaan haettiin ihmisiä muun muassa Karjalaisessa ilmoittamalla. Vaatimukset virkaan ovat tietenkin tiukat. Vaaditaan tohtorin tutkinto, professuuri ja käytännössä osoitetut johtamistaidot. Jos ajatellaan, että Karjalaisen levikki on reilut 47 000, niin on silti todennäköistä, että joku nämä vaatimukset täyttävä on ilmoituksen huomannut. Sekään selitys ei tunnu riittävältä, että yliopisto elää nyt vaikeita ja monimutkaisia muutosaikoja, jonka vuoksi rehtorin vaihtuminen olisi aiheuttanut ongelmia. En voi myöskään uskoa, että kaikki olisivat täysin samaa mieltä Vartiaisen kanssa siitä, kuinka yliopistoa tulisi johtaa ja kehittää.
Virka oli julkisessa, avoimessa haussa, joten olisi voinut odottaa, että hakemuksia olisi tullut edes toinen. Asiasta olisi voinut syntyä hedelmällinen julkinen keskustelu. Onko yliopiston taholta jotenkin epävirallisesti rohkaistu olemaan hakematta?
Yliopiston rehtorin virka on korkea virka ja rehtorin valinnalla on kauaskantoisia vaikutuksia. Tulevan yliopistolain uudistuksen myötä 1.8.2008 alkava rehtorin virkakausi voi jäädä lyhyeksi, mutta nyt käyty valintaprosessi ei vala uskoa seuraavankaan prosessin uskottavuuteen. Statukseltaan yliopiston rehtorit ovat korkean tason johtajia, luultavasti isompia kihoja kuin maakuntajohtajat. Siksi olisi suonut, että vaalikollegiolla olisi ollut vaihtoehtoja joiden joukosta valita. Nyt saatiin varmistettua, että vene ei keiku. Hiukan kärjistäen sanottuna näyttää siltä, että rehtorin viran laittaminen avoimeen hakuun oli muodollisuus. Yliopisto koki olevansa pakotettu tekemään tämän myönnytyksen saamansa kritiikin vuoksi, mutta päätös tulevasta rehtorista oli luultavasti selvä alusta asti. Mieleen tulee lähinnä itänaapurissamme harjoitettu "autoritaarinen demokratia". Demokratia sallitaan kansanhuvina, mutta tärkeitä päätöksiä sen ei anneta vaarantaa. Rehtorin virka laitettiin avoimeen hakuun vain ulkoisen paineen vuoksi - muut yliopistot ovat alkaneet omaksua käytäntöä.
Tiedotuspolitiikka näyttää yliopistolla olevan hiukan outoa laajemminkin. Harva esimerkiksi tietää, että Joensuun yliopistossa on opintopsykologi. Yliopiston strategiana asiassa on ollut vain sisäinen tiedotus ja sekin on ollut vähäistä. Asian voi ymmärtää sikäli, että palvelu on tarkoitettu yliopistolaisille, mutta lukevatko kaikki opiskelijat intraa? Opiskelija, jonka opinnot ovat kriisissä ja joka tarvitsee opintopsykologin palveluja ei välttämättä seuraa kovin tarkkaan yliopiston nettisivuja ja intranettiä. Jos palvelusta ei tiedä, ei sitä moni osaa lähteä etsimään.
- Pasi Huttunen -
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti